Muistot

Leväkukintoja, kuivuutta, kevättulvia

Vietin lapsuuteni kesiä usein tätini ja setäni järvenrantatalolla: olimme jatkuvasti uimassa ja vaikka aurinko oli jo laskemassa emme olisi halunneet poistua vedestä, olimme aina mieluummin ulkona kuin sisällä. Kilpailimme siskoni ja sekkujeni kanssa siitä kuka seisoo pisimpään käsillään veden alla, loimme koreografioita ja leikimme, että olemme kuviouintijoukkue, pelasimme Marco Poloa – leikimme piilosta ja toivoimme ettei meitä merkittaisi “siksi”- ja silloin tällöin vuokrasimme polkuveneen ja poljimme järven poikki samalla uneksien siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Nyt kun olemme aikuisia, ja sisarustemme lapset haluaisivat viettää kesiään uiden ja leikkien järvessä, emme voi viedä heitä suoraan rannalle, vaan luemme uutisista onko “liian myrkyllistä uida” ja tarkistamme raporteista mikä on veden laatu nyt ja missä määrin uiminen voi olla vaarallista ihmisille ja eläimille, viimeisten kesien aikana myrkylliset leväkukinnot ovat antaneet ennätyksellisen usein aihetta varoittaa uimisen vaaroista.

Yhdysvalloissa maataloudelle asetettavien veden laatua koskevien määräysten noudattaminen on vapaaehtoista, vaikka nimenomaan yleisimmät typpeä ja fosforia sisältävät lannoitteet ovat yhdessä lämpenevän ilmaston kanssa syyllisiä näihin leväkukintoihin. Levien kukkiminen aiheuttaa puolestaan kalakuolemia. Olen valitettavasti nähnyt kuolleita kaloja kellumassa järven pinnalla. Ihottumien ja muiden pienten terveyshuolten lisäksi leväkukinnot on liitetty vakavampiin terveysongelmiin: syöpään, maksavaurioihin, hengitys- ja neurologisiin ongelmiin. Lisäksi liittovaltion teettämä tutkimus esittää, että ilmastonmuutoksen aikaansaamissa olosuhteissa maaperän eroosio ja lannoitteiden valuminen luonnon vesistöihin ja juomaveden lähteisiin kiihtyvät, mikä omalta osaltaan pahentaa vahingollista kierrettä. 

Kun kirjoitan tätä on joulun aika ja koko Iowan osavaltiossa on lämpimämpää kuin tyypillisesti äitienpäivän aikoihin. Ystävät kertovat vaikeuksista, joita viljelijöillä oli viime vuonna lyhyeen kylvöajan aikana sattuneiden kevättulvien ja kesän kuivuuden takia. Valtion johto kieltää yhä edelleen, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aikaansaamaa,  ja on vetäytynyt Pariisin sopimuksesta. Tällä hetkellä emme voi kuin odottaa seuraavia vaaleja, ja toivoa kesää, jolloin voisi taas uida.

Iowa, Yhdysvallat, 2.1.2020

Kathleen Maris Paltrineri on Iowasta kotoisin oleva, tunnustettu runoilija (Pushcart Prize ehdokkuus). Hän valmistoi taiteen maisteriksi (MFA) New Hampshiren yliopistosta, jossa hän opiskeli Charles SImicin johdolla. Toimiessaan kansainvälisen kirjailijaohjelman syysresidenssin koordinaattorina hän perusti Origins-kansainvälisen kirjoittajaohjelman podcast sarjan. Hän on mm. työskennellyt Cornell Collegessa kutsuttuna kirjailijana. Hän kääntää norjankielistä runoutta ja opiskelee käännösrunoutta Iowan yliopiston käännösrunouden ohjelmassa. Hänen teoksiinsa voi tutustua osoitteessa: kathleenmarispaltrineri.com. Opin tuntemaan lämpimän, iloisen, aurinkoisen Kathleenin Iowassa kansainvälisessä kirjoittajaohjelmassa syksyllä 2016.